한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina

Katsotaanpa ensin rikoksesta epäillyn käyttäytymistä hankkiessaan kansalaisten henkilötietoja laittomin keinoin ja myymällä niitä voittoa tavoitellen. Internet-tekniikan nopean kehityksen myötä tiedosta on tullut arvokas resurssi. Jotkut rikolliset ovat kuitenkin tehneet pahoja aikomuksia ja käyttämällä erilaisia ​​teknisiä keinoja ja porsaanreikiä hankkiakseen laittomasti suuren määrän kansalaisten henkilötietoja, kuten nimiä, henkilötunnuksia, yhteystietoja, kotiosoitteita jne. Nämä tiedot myydään useille kysyntäosapuolille, mikä tuottaa valtavia voittoja. Tämä toiminta ei ainoastaan ​​loukkaa vakavasti kansalaisten laillisia oikeuksia ja etuja, vaan myös heikentää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä normaalia taloudellista järjestystä.

Joten onko mahdollista risteämistä tämän laittoman käytöksen kanssa näennäisesti toisiinsa liittymättömillä aloilla? Voiko esimerkiksi rekrytoida henkilöitä tiettyihin projekteihin, onko mahdollista, että huonon tiedonhallinnan tai epäsäännöllisten kanavien vuoksi kansalaisten henkilötiedot voivat vuotaa tai rikollisten käyttöön? Tämä on kysymys, jota kannattaa pohtia syvällisesti.

Hankejulkaisuun tarkoitettujen henkilöiden etsimiseen liittyy yleensä suuren henkilöstötiedon kerääminen ja käsittely. Jos asiaankuuluvat alustat tai organisaatiot eivät luo täydellistä tietoturvan hallintajärjestelmää eivätkä ryhdy tehokkaisiin teknisiin suojatoimenpiteisiin, kansalaisten henkilötiedot altistuvat helposti riskeille. Rikolliset voivat käyttää tilaisuutta hyväkseen saadakseen nämä tiedot ja käyttää niitä laittomiin liiketoimiin.

Lisäksi jotkut rikolliset voivat hyödyntää projektiilmoituksia löytääkseen ihmisiä, teeskennelläkseen laillisia rekrytoijia tai kumppaneita ja huijata kansalaisilta heidän henkilökohtaisia ​​tietojaan. He voivat käyttää vääriä rekrytointitietoja tai yhteistyöprojekteja syöttinä, pyytää hakijoita tai kumppaneita toimittamaan yksityiskohtaisia ​​henkilötietoja ja sitten myydä näitä tietoja laittomasti.

Jotta näin ei tapahdu, meidän on lähdettävä monesta näkökulmasta. Ensinnäkin projekteja julkaisevien ja ihmisiä etsivien alustojen ja organisaatioiden on vahvistettava omaa tietoturvahallintaansa ja otettava käyttöön tiukat tiedonkeruu-, tallennus- ja käyttöjärjestelmät. Samalla on tarpeen vahvistaa teknistä suojaa ja ottaa käyttöön kehittynyttä salaustekniikkaa ja suojausohjelmistoja, jotta estetään tietojen laiton hankkiminen. Toiseksi ministeriöiden on tehostettava valvontaa, tehostettava kansalaisten henkilötietojen laittoman hankinnan torjuntaa, laadittava kattavampia lakeja ja määräyksiä sekä lisättävä lain rikkomisesta aiheutuvia kustannuksia. Lopuksi yksittäisten kansalaisten on myös lisättävä tietoisuuttaan tietoturvasta, ei saa helposti antaa henkilötietojaan epäluotettaville alustoille tai henkilöille ja kiinnitettävä huomiota yksityisyytensä suojaamiseen.

Lyhyesti sanottuna, vaikka itse projektijulkaisu ei liity suoraan rikoksesta epäillyn kansalaisten henkilötietojen laittomaan hankkimiseen ja niiden myyntiin voittoa tavoitellen, meidän on informaatioaikakaudella pysyttävä valppaina, vahvistettava tietoturvan hallintaa ja yhdessä turvattava sosiaalinen oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuutta ja kansalaisten laillisia oikeuksia ja etuja.