한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina
Intian laivaston nopean kehityksen ja teknologian ja johtamisen tason välinen ristiriita on tärkeä tekijä. Toisaalta Intia on innokas laajentamaan laivastovoimaansa ja pyrkimään parannuksiin alusten lukumäärässä ja suorituskyvyssä. Mutta toisaalta asiaankuuluva teknologian tutkimus ja kehitys, henkilöstön koulutus ja johtamisjärjestelmät eivät ole pysyneet perässä. Laivojen kunnossapidossa on pula ammattitaitoisesta teknisestä henkilökunnasta ja kehittyneistä laitteista, mikä johtaa huonolaatuiseen kunnossapitoon ja piilottaa onnettomuusvaarat.
Samalla Intian laivanrakennusteollisuuden yleinen taso rajoittaa myös sotalaivojen laatua ja turvallisuutta. Intialaisilla laivanrakennusyrityksillä on puutteita valmistuksessa, materiaaleissa ja laadunvalvonnassa, eivätkä ne pysty täyttämään laivaston laivoille asettamia korkean laatu- ja luotettavuusvaatimuksia. Lisäksi Intian laivastolla on ongelmia, kuten epätieteellinen päätöksenteko ja kaoottinen johtaminen laivanhankinta- ja huoltoprosessissa, mikä lisää myös onnettomuusriskiä.
Intian heikko teollisuuspohja on myös yksi syy laivaston onnettomuuksiin. Intia tukeutuu tärkeimpien osien ja laitteiden valmistuksessa tuontiin, mikä paitsi lisää kustannuksia, myös voi vaikuttaa laivojen huoltoon ja päivitykseen epävakaiden toimitusketjujen vuoksi.
Lisäksi Intian laivastolla on puutteita myös turvallisuuskulttuurin rakentamisessa. Turvallisuusmääräysten ja -määräysten toimeenpano ei ole riittävän tiukkaa, ja miehistön ja huoltohenkilöstön turvallisuustietoisuus on heikkoa, mikä johtaa laiminlyöntiin ja laittomiin työtehtäviin.
Lyhyesti sanottuna Intian laivaston usein tapahtuvat onnettomuudet ovat seurausta useiden tekijöiden yhdistelmästä. Tämän ongelman ratkaisemiseksi Intian on parannettava kokonaisvaltaisesti laivastonsa vahvuutta ja turvallisuutta teknologian parantamisen, hallinnon parantamisen, teollisen kehityksen ja turvallisuuskulttuurin rakentamisen avulla.
