한어Русский языкEnglishFrançaisIndonesianSanskrit日本語DeutschPortuguêsΕλληνικάespañolItalianoSuomalainenLatina

Aiemmin ensimmäisen ja toisen tason kurssien jako tarjosi yliopistoille ja opiskelijoille jossain määrin tiettyä asemaa ja odotuksia. Mutta nyt, kun tämä jako on poistettu, se tarkoittaa, että korkeakoulut ja yliopistot kiinnittävät enemmän huomiota omiin erityispiirteisiinsä ja laatuun ilmoittautumisen ja koulutuksen suhteen. Opiskelijat koulua valitessaan eivät enää luota liikaa erämerkintään, vaan kiinnittävät enemmän huomiota ammatilliseen ympäristöön, koulun kokonaisvaltaisuuteen sekä omaan kiinnostukseen ja kehityssuuntaansa.

Tämä muutos liittyy läheisesti tämän päivän yhteiskunnan lahjakkuuksien kysyntämalliin. Monilla toimialoilla, erityisesti nousevilla aloilla, kykyjen kysyntä ei enää rajoitu akateemisen pätevyyden tasoon tai valmistuneen koulun arvosanaan, vaan kiinnitetään enemmän huomiota käytännön kykyihin ja innovatiiviseen ajatteluun. Esimerkiksi Internet-teollisuudessa nuorempi korkeakoulututkinnon suorittanut, jolla on ainutlaatuiset luovat ja käytännön kyvyt, voi olla suositumpi kuin perinteisen korkeakoulun opiskelija, mutta hänellä ei ole käytännön kokemusta.

Tämä muutos asettaa uusia vaatimuksia myös koulutusjärjestelmälle. Koulujen tulee kiinnittää enemmän huomiota oppilaiden kokonaisvaltaisen lukutaidon ja käytännön taitojen kehittämiseen, ei vain tiedon välittämiseen. Opetussuunnitelman tulee olla lähempänä todellisia tarpeita ja opetusmenetelmien tulee olla joustavampia ja monipuolisempia, jotta opiskelijat voivat innovoida ajattelua ja käytännön kykyjä.

Tällaisessa ympäristössä "hankkeiden vapauttaminen ihmisten löytämiseksi" lisääntyy vähitellen. Yritykset tai projektiosapuolet eivät enää seulo kykyjä pelkästään akateemisen pätevyyden ja koulutaustan perusteella, vaan julkaisevat erityisiä projektivaatimuksia houkutellakseen osaavia ja kiinnostuneita kykyjä osallistumaan. Tällä menetelmällä voidaan löytää tarkemmin projektitarpeita vastaavia kykyjä ja parantaa projektin onnistumisastetta.

Esimerkiksi teknologian tutkimus- ja kehitysprojekti voi vaatia kykyjä, joilla on erityistä teknistä asiantuntemusta ja innovaatiokykyä. Julkaisemalla projekteja ihmisten etsimiseksi projektiosapuoli voi houkutella kykyjä eri taustoista, mutta joilla on tarvittavat kyvyt muodostaa monipuolisen ja luovan tiimin.

Samalla "postiprojektit ihmisten löytämiseksi" tarjoaa myös enemmän mahdollisuuksia yksilöille. Niillä kyvyillä, joilla ei ehkä ole etua perinteisessä arviointijärjestelmässä, on mahdollisuus näyttää itseään erityisissä projekteissa osaamisensa ja kykyjensä perusteella sekä saada tunnustusta ja kehittymismahdollisuuksia.

Tässä mallissa on kuitenkin joitain haasteita. Esimerkiksi informaation epäsymmetria voi vaikeuttaa projektin osapuolien sopivimpien kykyjen löytämistä, ja kyvyt voivat myös tehdä vääriä valintoja puutteellisen projektin ymmärtämisen vuoksi. Lisäksi hankkeen tilapäinen luonne ja epävarmuus voivat myös tuoda tiettyjä riskejä osallistujille.

Näihin haasteisiin vastaamiseksi on perustettava kattavampi tiedonvaihtofoorumi ja arviointimekanismi. Tiedonvaihtoalustan tulisi tarjota yksityiskohtaista ja tarkkaa tietoa projekteista ja osaamista, jotta molemmat osapuolet ymmärtävät paremmin toisiaan. Arviointimekanismissa olisi otettava kattavasti huomioon hankkeen tulokset ja osallistujien suoritukset, jotta se voisi toimia viitekehyksenä myöhempää yhteistyötä varten.

Lyhyesti sanottuna korkeakoulujen pääsykokeiden sopeuttaminen on tärkeä toimenpide koulutusuudistuksessa. Se edistää lahjakkuuksien kysyntämallien muutosta ja tarjoaa laajempaa kehitystilaa uusille lahjakkuuksien valintamenetelmille, kuten "hankkeiden vapauttamiseen ihmisten löytämiseksi". Meidän tulee aktiivisesti sopeutua tähän muutokseen ja jatkuvasti parantaa valmiuksiamme erottua uuden aikakauden lahjakkuuskilpailussa.